Harkitsetko psykoterapiaa?

Mitä apua juttelemisesta voi olla? Alkavatko ihmiset ajatella, että minä olen hullu? Onkohan tämä asia edes tarpeeksi vakava? Ottavatko ne minut tosissaan?

Näitä kysymyksiä pohtii moni, joka harkitsee psykoterapiaa. Jo psykoterapia-sana herättää monenlaisia tunteita.

Meistä toinen mieltää terapian aloittamisen viimeisenä mahdollisuutena, kun taas toinen pitää sitä normaalina tapana toimia stressaavassa elämäntilanteessa.

Kuitenkaan kukaan meistä ei välty vastoinkäymisiltä ja kolhuilta.

Ajatellaanpa tilannetta, että autosi vahingoittuu, kolaroit sen tai joku toinen kuljettaja ajaa sen kylkeen. Jatkatko ajoa? Entä jos kaadut liukkaalla tiellä ja tunnet kuinka nilkassa napsahtaa jotakin. Jatkatko matkaa niin kuin ennenkin? Entä, jos hiuksesi roikkuvat silmillä? Kuljetko kampaamon ohitse huomaamatta ovea? Entä silloin, kun tunnet vihlaisun hampaassasi monta kertaa päivässä? Jätätkö soittamatta hammaslääkäriajan?

Mielen oireita vähätellään helposti, koska ne eivät ole näkyviä.

Psykoterapiassa keskustellaan. Opitaan sanoittamaan mieltä painavat asiat. Se ihan oikeasti auttaa.

Tule rohkeasti kokeilemaan, olen täällä sinua varten!

Lämpöisin terveisin Anu